keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

LAPSI EI YMMÄRRÄ AIKUISTA



Paljon on puhuttu siitä, kuinka lasta tulisi kasvattaa ja ohjata tulevaa, itsenäistä elämää varten. Kasvatusmetodit vaihtelevat liberaalien ja konservatiivisten välillä, eikä yhteisymmärrykseen päästä sen suhteen tulisiko lapsi kasvattaa "kurissa ja nuhteessa", vai sen sijaan "vapaasti ja itsenäisesti". Huvittavinta on se, ettei lapsi jota ohjataan tule hyötymään tai kiinnostumaan millään tavalla siitä, kuinka monta opasta hänen kasvattamistaan varten on luettu.

Yllä oleva kuva kuvastaa lapsen ja aikuisten välistä jokapäiväistä valtakamppailua: kädet ovat puuskassa niin vanhemmalla, kuin lapsellakin. Yhteisiä pelisääntöjä ei löydy elämänkokemuksen ja uuden versoavan kasvuston välille. Tapellaan siitä, saako ennen nukkumaanmenoa katsoa Salkkarit, vai korvataanko puolituntinen mielummin rauhallisella iltasadulla. Päivällisen aikaan vääntöön liittyvät kalapuikot ja ranskalaiset, sekä lihakeitto ja veripalttu. Tässä vaiheessa voin jo kuulla keittiömammojen toteavan, että "meillä se AIKUINEN on perheen pää". Joskus toivon, ettei olisi.

Vanhempi, lapsi ei ymmärrä SUA. Jos jatkuvasti ohjaat lasta tiettyyn suuntaat tai annat hänelle tiettyjä tavoitteita jotka tulee saavuttaa, niin yhteisymmärrystä on turha odottaa. Älä oleta, että lapsesi ymmärtää paremmin papujen kuin kananugettejen ravintoarvon, vaan anna hänelle aikaa oppia ja tutustua elämään. Jos lapsesi ei ennen peruskoulun ensimmäistä luokkaa osaa sitoa kengännauhoja, niin osta hänelle tarralenkkarit. Voitte opetella yhdessä niitä merimiessolmuja rauhassa siellä kodin puolella, eikä kenkäkaupassa.

En tarkoita, että teidän pitäisi luoda pullamössökakaroita, joilla ei ole minkäänlaista ymmärrystä käyttäytymisen  kirjoittamattomista normeista. Ei, teidän ei myöskään tarvitse antaa lastenne keikkua iltaan asti ulkona ilman kotiintuloaikoja. Teidän täytyy kertoa, miten yhteiskunnassa, muiden seurassa ja yksin tulee käyttäytyä. Pieni muistutus pöytätavoista ennen kuin ystäväperhe tulee teille kylään on tarpeeksi. Lapsi ei tarvitse tuntien opetusta siitä, mitä haarukkaa tulee käyttää ensin tai miksei suolaa saa antaa suoraan pöydän yli.

Asettukaa lapsen asemaan: leikkiessä polvistukaa tai istuutukaa niin, että olette lapsen kanssa samalla korkeudella. Leikkikää mielikuvitusystävien kanssa ja rakentakaa junarata, joka kulkee koko maailman läpi. Terve lapsi kiinnostuu automaatisesti ympärillään tapahtuvista asioista, teidän ei tarvitse erikseen kertoa, että nyt täytyy katsoa bussin ikkunasta näkyvää kirkkoa, koska se on tärkeä kulttuurinen rakennus. Jos lasta kiinnostaa, hän kysyy: "äiti/iskä, mikä tuossa on, miksi se on siinä, mitä siellä tehdään ja kenelle se on tarkoitettu". Jos huomaatte lapsen eristäytyvän tai kokevan olonsa tietyissä tilanteissa ahdistuneeksi, niin puhukaa siitä. Jos lapsi ei osaa tai halua puhua, niin näytä hänelle, ettei tilanteessa ole mitään outoa, jännittävää tai pelottavaa. Harvemmin tulee vastaan tilanne, jolloin ammattiavusta olisi oikeasti hyötyä pienelle, terveelle lapselle.

Mietit varmasti, että miksi minä koen itseni oikeutetuksi kirjoittamaan vanhemmille kasvatusoppaita? Ensinäkin tämä ei ole opas vaan muistutus siitä, että lapsi tarvitsee välillä rinnalle vertaisensa, ja joskus on hyvä jos kyseessä on aikuinen. Koska sinä, vanhempi, olet vastuussa lapsestasi ja hänen kasvatuksestaan, niin tee se teille molemmille mielekkääksi. Olkaa kiinnostuneita asioista, tehkää yhdessä. Älä jätä lastasi oppimaan yksin näitä lukemattomia taitoja, joita maailmamme pursuaa. En kiellä, etteivätkö rajat tekisi hyvää lapselle. Rajat ovat rakkautta, mutta silloin jos niitä käytetään rajoittamaan lapsen oppimista, persoonaa tai ikänsä puolesta sopivaa vapautta, niin silloin rajoja on liikaa tai ne ovat vääriä. Toisekseen koen olevani hyvä kirjoittamaan mielipiteen lasten kasvatuksesta, sillä olen kaikkein lähinnä lapsuutta. Lakisääteinen aikuisuus ei tee minusta aikuista, vaan se on yksi osa antamaan suuntaa kehityksestäni. Tällä hetkellä olen kehittyvä nuori, joka on omiaan analysoimaan sitä, millainen kasvatus tai tapa käsitellä lasta luo hyviä, elämästä kiinnostuneita ja nauttivia yksilöitä.

Sinuna vanhempi, odottava perhe tai murkkuikäinen lapsi en ottaisi kirjoitustani liian vakavasti, sillä tämä on vain yhden ihmisen näkökulma ja mielipide. Toivon sinulle  ja mahdolliselle piltillesi onnistumisia ja iloa elämään.

Terkuin
Venla

maanantai 10. huhtikuuta 2017

UUTTA POKAAMASSA

 Siitä ei ole vuottakaan, kun hain Instrumentariumista mun edelliset, vaaleanpunasankaiset Tommy Hilfigerin silmälasit. Tuolloin ajattelin, että tuliko tässä nyt tehtyä virhe. En ollut nähnyt ystävilläni vastaavia, edes hieman massasta poikkeavia laseja, jotka kiinnittäisivät katsojan huomion. Nyt olin itse päätynyt tilaamaan lasit, jotka muodoltaan ja väritykseltään olivat vähintäänkin persoonalliset. Rakastuin tähän vaaleanpunaiseen unelmaan. Valitettavaa on, että yhteinen taipaleemme on nyt päättynyt. Syy sille, miksei kasvoillani enää nähdä näitä siroja, täydellisiä laseja on se, että viime viikolla kävin noutamassa samasta Instrun pisteestä uudet pokat. Ja vieläpä kaksin kappalein. Tässä ne nyt ovat:




 Alku uusien kumppaneiden kanssa ei kuitenkaan sujunut ongelmitta: kun asetin ensimmäistä kertaa lasit päähäni, niin suuni vääntyi mutruun. Mulla on todella huono näkö, enkä lasien sovitusvaiheessa voinut käyttää piilolinssejä silmätulehduksen takia. Jouduin siis tihrustamaan itseäni peilistä kehyksiä valitessa. Tämä kostautui noutovaiheessa: kummatkaan eivät näyttäneet siltä, kuin muistin tai olin kuvitellut. Vielä seuraavana päivänä ajattelin, että palauttaisin ainakin toiset lasit ja kävisin valitsemassa uudet.

Pieni ääni mun pääni sisällä sai kuitenkin ajattelemaan toisin. Molemmat lasit näyttivät hyviltä kasvoilla. Läpinäkyvät kehykset antoivat särmää ja elegantit harmaat korostivat klassisia piirteitäni. Ajatukset lasien vaihtamisesta jäivät sikseen. Päätin totutella elämään uusien pokien kanssa.


Mä oon täysin rakastunut näihin FENDIn läpinäkyviin, osittain koristeltuihin kehyksiin. Ajattelin ensin, että nämä eivät tulisi kuin pelkästään juhla- tai viikonloppukäyttöön, mutta itse asiassa olen näihin enemmän kiintynyt kuin mun aiempiin laseihin. Ainut miinuspuoli on, että lasien sangat painavat ikävästi korvan takaa, eikä laseja tämän takia pysty pitämään koko päivää päässä.


Toisina laseina mulla on kauniit pokat Pradan tummanharmailla kehyksillä. Sangoissa yhdistyy beigen ja tummanruskean kuviointi. Nämä ovat jääneet arkikäyttöön helppouden takia: lasit eivät paina mistään, ja ne sopivat yhteen jokaisen asuvalinnan kanssa. Käytän ainoastaan näitä laseja lukiessa tai tietokoneella työskennellessä, sillä linssit tuntuvat rasittavan silmiä vähemmän, kuin toisten lasien. Molempien lasien linsseihin on tehty hajataiton korjausta, näihin ilmeisesti hieman onnistuneemmin.


Mun täytyy todeta näiden molempien olevan SUPERMAKEAT! Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen valintoihini ja siihen, että näen taas taululla häämöttävät muistiinpanot. Muistutan teitäkin omien silmien ja silmälasien huollosta. Jos yhtään tuntuu, että näkö on huonontunut, niin varaa ehdottomasti aika näöntarkastukseen. Et häviä mitään sillä, että huollat omaa näköäsi.
Hyvää alkanutta pääsiäisviikkoa kaikille!


Kristallinkirkkain terveisin

Venla